Aistiesteettömät asumisratkaisut -hankkeessa selvitetään, millaisia ovat aistien näkökulmasta miellyttävät asumisratkaisut. Vietämme suuren osan päivästämme erilaisissa hälyisissä ja aisteja kuormittavissa ympäristöissä emmekä tiedä vielä riittävän hyvin, miten jatkuva stressi vaikuttaa esimerkiksi kehittyviin aivoihin. Tutkimusten mukaan arviolta 15-20 prosenttia ihmisistä on erityisherkkiä (highly sensitive), mihin liittyy usein alttius kuormittua voimakkaasti ympäristön ärsykkeistä. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että aistien ylikuormittuminen on yhteydessä ei-toivottuun käyttäytymiseen. Luomalla aistiystävällisiä ympäristöjä voidaankin vähentää ei-toivottua käyttäytymistä, auttaa ihmisiä palautumaan nopeammin ja saamaan omat voimavaransa paremmin käyttöön. Samalla voimavaroja vapautuu rakentavalle vuorovaikutukselle ja uuden oppimiselle. Aistiesteettömyys liittyy vahvasti osallisuuden ja yhdenvertaisuuden teemoihin. Aisteja kuormittava ympäristö hankaloittaa osallistumista yhteiseen tekemiseen. Vastaavasti ympäristön muokkaaminen aisteille miellyttävämmäksi mahdollistaa samalla vahvemman osallisuuden. Aistiesteettömässä suunnittelussa tavoitteena on karsia tiloista negatiivista kuormitusta tuottavia aistiärsykkeitä ja tuoda tilalle aisteille miellyttäviä elementtejä. On tärkeää muistaa, että aistiesteetön toimintaympäristö edellyttää muutakin kuin fyysisten tilojen muokkaamista. Aistiesteettömyyden toteuttaminen vaatiikin usein laajempaa toimintakulttuurin muutosta, sillä monet ympäristön aistiärsykkeet ovat toisten ihmisten aiheuttamia. Aistiesteettömyys ei siis ole vain pintojen maalaamista tai kalusteiden uudelleen sijoittelua. Se on kokonaisvaltainen ajatus henkilön osallisuuden tukemisesta, joka rakentuu turvalliselle ilmapiirille. Puolitoista vuotta kestävän hankkeen rahoittajana toimi Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA). Yhteistyökumppanit mahdollistivat konkreettisten muutoskohteiden parissa työskentelyn. Hankkeessa suunniteltiin aistiesteettömiä ratkaisuja seuraaviin muutoskohteisiin: – Omakotikohde talo Haltiatar Porin asuntomessuilla – Autismin kirjon asukkaille suunnattu ryhmäkoti Aukusti (Satasairaalan sosiaalipalvelut) – Muistisairaiden tehostettu palveluasumisyksikkö Kuparikaari (Attendo) – Muistisairaan kotona asumista simuloiva mallitila Kaikkien Koti Julkaisun pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019090226330    

Merkittävä osa suomalaisten varallisuudesta on sidottu asuntoihin. Taloyhtiöiden isännöitsijät ja hallitusten jäsenet ovat siten paljon haltijoina, ja heidän päätöksensä ja toimet vaikuttava useiden kansalaisten elämään ja asumiskustannuksiin. Lähivuosina isännöitsijöiden ja hallitusten jäsenten toimille ja tietämykselle kohdistuu niin asuntokannan ikääntymisen kuin myös kiinteistöalan sisäisten muutosten johdosta uudenlaisia haasteita. Taloyhtiön hallituksen keskeisiä tehtäviä on osaavan isännöintiyrityksen hankinta ja jatkuvasti kehittyvän isännöintisuhteen vaaliminen. Taloyhtiön laadukas hallinnointi edellyttää hallituksen ja isännöitsijän saumatonta yhteispeliä, jolloin osapuolten välillä on luottamukseen ja toisen osapuolen kun nioitukseen perustuva yhteistyösuhde. Yhteistyösuhteen rakentaminen lähtee isännöinnin hankintavaiheesta, jossa isännöintiyrityksen valinnalle on suotava asettaa muitakin kriteerejä kuin edullinen hinta. Halvalla ostettu palvelu saattaa olla ajan myötä kallis heikon ylläpidon ja korkeiden ylläpitokustannusten kautta, mikäli isännöitsijällä ei ole tarvittavaa osaamista tai aikaa ylläpidon laadukkaaseen ohjaamiseen. Onnistunutkaan isännöintiyrityksen valinta ei takaa laadukasta isännöintipalvelua, mikäli yhteistyösuhteeseen ei panosteta sopimusaikana. Hallituksen on oltava aktiivinen isännöintipalvelun laadunseurannassa ja yhteistyössä isännöintiyrityksen kanssa. Tässä raportissa on esitelty isännöintipalvelun laatumittareita, joilla isännöinnin laatua voidaan mitata ja kannustinjärjestelmä isännöinnin laatuperusteiseen palkitsemiseen.   Tämä isännöintipalvelujen laadun mittaamisen käsikirja on kirjoitettu osana Palke-kehityshanketta, jonka tavoitteena oli kehittää isännöintipalvelujen laatumittareita ja laatuun perustuvia palkitsemiskäytäntöjä. Kehityshankkeen taustalla on taloyhtiöiden ja isännöintialan murros, jotka korostavat laadukkaan isännöinnin merkitystä tulevaisuudessa.

Ikääntyvän väestön määrä tulee kasvamaan erityisesti 2030–2040-luvuilla. Palveluiden tuottamiseen ja järjestämiseen on siksi kiinnitettävä erityistä huomiota jo nyt ja tehtävä palvelurakennetta tervehdyttäviä toimenpiteitä tulevaa ennakoiden. ARAan on tullut kyselyitä ja hakemuksia siitä, millä edellytyksellä ARA hyväksyisi rahoittamiensa tehostetun palveluasumisen kohteiden muuttamisen osittain tai kokonaan palveluasumisen kohteiksi. Syitä ko. muutoksiin oli esitetty sillä perustella, että ikääntyneiden palvelurakennetta halutaan keventää ja ettei tehostetun palveluasumisen asuntojen tarvitsijoita ole riittävästi, mutta tavalliseen palveluasumisen asuntoihin jonotetaan. ARA halusi selvittää asiaa tarkemmin ja käynnisti kehittämishankkeen, koska ARAlla ei ole nykylainsäädännön mukaan rahoituselementtiä olemassa olevien tehostettujen palveluasumisen asumisyksiköiden muuntosaneerauksiin. Kehittämishankkeessa kuvataan kohteita, joissa on havaittu tarvetta muutokselle. Hankkeessa selvitettiin, voidaanko näitä nykyisiä tehostetun palveluasumisen asumisyksiköitä muuttaa palveluasumisen kohteiksi ja minkälaiset kustannukset siitä syntyisivät. Hankkeen aikana kuvattiin case-kohteiden muutostarpeet, työstettiin luonnossuunnitelmat muutoksista, laskettiin kustannukset muutostyölle, tarkasteltiin rakenteelliset valmiudet korjaamiselle sekä rahoitusmahdollisuus (ARA-rahoitus ja avustus). Hankkeen tuloksena muodostettiin johtopäätökset ja jatkotoimenpidesuositukset esimerkiksi lakivalmistelua varten, joita vaaditaan, jotta kohteita voidaan jatkossa korjata uutta käyttötarkoitusta varten. Liitetiedostot eivät ole kunnolla luettavissa avustavilla ohjelmilla.  

Tämä opas tarjoaa ideoita ja ajatuksia sekä sopimusmalleja teille, jotka mietitte tai suunnittelette monen toimijan muodostamia yhteisö- ja palvelukortteleita. Opas auttaa hahmottamaan mistä lähteä liikkeelle, mitä pitää mielessä, mistä sopia, miten sopia ja missä vaiheessa. Opas sisältää lisäksi kaksi sopimusmallia, aiesopimusmallin ja yhteistoimintasopimusmallin, joita voi hyödyntää korttelin ideointi- ja perustamisvaiheessa.  Sopimusmallien liitteeksi on tuotettu myös ohjeistus diaesityksenä. Siirry tästä Yhteisö- ja palvelukorttelien sopimusmallioppaan sivuille ara.fi:ssä. Sivulta voit ladata aiesopimusmallin ja yhteistoimintasopimusmallin word-tiedostoina sekä sopimusmallien ohjeet ja oppaan.

Lataa julkaisu ARAn verkkosivuilta (siirry ara.fi:hin). Vuosina 2010–2019 rajoituksista vapautui 70 000 ARA-asuntoa. Suomen asuntomarkkinan kannalta on mielenkiintoista, mitä tälle asuntokannalle rajoituksista vapautumisen jälkeen tapahtuu. Nyt käsillä olevassa selvityksessä ARA halusi valottaa nykytilannetta myös 2010-luvulla vapautuneen kannan osalta. Tälle aikajaksolle erityistä on, että rajoituksista vapautuneista kohteista huomattava osuus on kuulunut sellaisille suurille yleishyödyllisille yhteisöille, jotka ovat luopuneet valtion tukeman vuokratuotannon rakentamisesta ja muuttaneet toimintaansa markkinaehtoiseksi asuntosijoitusyhtiöksi. Selvitys tuo hyvin esiin kasvavat alueelliset erot asuntomarkkinoilla. Kunkin alueen haasteet ovat omanlaisensa ja ratkaisuja tulee hakea paikallisista lähtökohdista. Kunnan pitkäjänteinen ja ennakoiva asuntopolitiikka on keskeisessä asemassa tasapainoisen asuntomarkkinan saavuttamiseksi. Yksi konkreettinen keino asuntokannan kehittämiseksi on rajoituksista vapauttaminen, jota selvityksen mukaan ARAtoimijat aikovat hakea tulevaisuudessakin ahkerasti. Selvitys nostaa esiin, miten erityisesti asuntojen ylitarjonnan alueilla näköpiirissä oleviin ongelmiin tulisi tarttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jolloin myös ratkaisuvaihtoehtojen määrä on laajempi. Muutoin seurauksena voi olla epätaloudellisia ja asuntomarkkinoiden kannalta epäsuotuisia vaihtoehtoja

Tässä projektissa on tutkittu vähämuovisuutta työmaaolosuhteissa Premicon ja Lujatalon Metsäkissa-rakennushankkeen aikana. Lisäksi on haastateltu rakennusalan toimijoita vähämuovisuuden nykytilan selvittämiseksi. Tavoitteena on ollut ymmärtää: • Mitä keinoja rahoittajalla, tilaajalla ja rakennuttajalla on vaikuttaa vähämuovisuuteen? • Miten muovijätteen lajittelu toimii tällä hetkellä ja millä toimenpiteillä sitä pystytään parantamaan? • Mitä asioita ja näkökulmia case-hankkeen perusteella voidaan tuoda laajemminkin esille koko KIRA-alaa koskien? Työmaan keskeiset toimet vähämuovisuuden edistämiseksi ovat olleet lajitteluasteen asettaminen 70%:iin, henkilökunnan tarkempi koulutus, laaja materiaalivirtakaavio sekä erilliskeräysvälineet, muovien määrän ja lajien dokumentointi sekä työvaihekohtainen suunnittelu kierrätys huomioiden. Toimenpiteillä on pystytty nostamaan sekä lajittelu- että kierrätysastetta merkittävästi. Myös työmaan rakennusjätteen määrä on vähentynyt verrattuna verrokkityömaahan. Toimenpiteet ovat nostaneet kuljetus- ja lavavuokria, mutta laskeneet rakennusjätteistä aiheutuvia kustannuksia, pitäen kokonaiskustannukset suhteellisesti samalla tasolla verrokkityömaan kanssa. Osana projektia tehdyissä rakennusalan toimijoiden haastatteluissa nousi esiin selkeitä tarpeita liittyen vähämuovisuuteen ja kiertotalouteen. Datan kerääminen on keskeistä jotta voidaan luoda konkreettisia mittareita. Muovia toivotaan tarkasteltavan osana vähähiilisyyden kokonaisuutta ja yhteistyötä kaivataan, jotta kiertotalouden malleja saadaan toimimaan paremmin. Normiohjauksen sekä kannustinten odotetaan vauhdittavan siirtymää kiertotalouteen. Vähämuovisuus tulisi huomioida jo suunnitteluvaiheessa ja yhteistyötä kaivataan materiaalivalmistajien ja toimittajien kanssa. Maankäyttö ja rakennuslaki tuo mahdollisesti konkreettisia työkaluja moniin näihin tarpeisiin lain uudistuksen yhteydessä.